8.10.12
Faseta!
Harmittaa, mutta ei ole aika riittänyt blogin päivittämiseen. Enkä pysty lupaamaan, että riittäisi jatkossakaan ainakaan toistaiseksi. Mutta päivitän Facebookissa politiikkoprofiiliani aika ahkeraan, ja siellä on myös luonteva mahdollisuus kommentointiin ja keskusteluun. Tule siis Naamakirjaan sivulleni!
28.4.11
Pietari Kalmin perustama Hirvensalon Sipsalon puutarha säilytettävä!
Koska bloginpäivityksessä on tullut pidettyä "luovaa taukoa", monta oleellista asiaa on jäänyt kertomatta. Yksi itselleni merkityksellinen asia on, että olen yrittänyt olla mukana pelastamassa Pietari Kalmin yli 250 vuotta vanhaa puutarhaa Turun Hirvensalon Sipsalossa. Jätin asiasta marraskuussa kaupunginhallitusaloitteen ja maaliskuussa Turun kaupungille luovutettiin kansainvälisen tutkijayhteisön vetoomus puutarhan säilyttämiseksi.
Tällä viikolla Pietari (Pehr) Kalmin vanhan puutarhaharvinaisuuden puolustamiseksi lanseerattiin myös Facebook-sivu. Saa käydä tykkäämässä!!
Omat perusteluni puutarhan säilyttämiseksi käyvät ilmi alla olevasta kh-aloitteestani.
Tällä viikolla Pietari (Pehr) Kalmin vanhan puutarhaharvinaisuuden puolustamiseksi lanseerattiin myös Facebook-sivu. Saa käydä tykkäämässä!!
Omat perusteluni puutarhan säilyttämiseksi käyvät ilmi alla olevasta kh-aloitteestani.
Turun kaupunginhallitus 22.11.2010
Aloite Hirvensalon Sipsalon tilan säilyttämiseksi ja Pehr (Pietari) Kalmin perustaman kasvitieteellisen puutarhan kunnostamiseksi
Esitän, että Turun kaupunki ryhtyy tarvittaviin toimiin Pehr (Pietari) Kalmin (1716-1779) Hirvensaloon Sipsalon tilalle perustaman kasvitieteellisen puutarhan säilyttämiseksi ja ennallistamiseksi. Kaupungin tulee ottaa asiassa aloitteentekijän ja veturin rooli ja mahdollistaa puutarhan säilyminen ja ennallistaminen yhteistyössä Turun Yliopiston ja Åbo Akademin sekä muiden mahdollisten toimijoiden kanssa.
Pietari Kalm oli aikansa tunnetuimpia suomalaisia: luonnontutkija, tutkimusmatkailija, Turun akatemian ensimmäinen talousopin professori, Maarian seurakunnan kirkkoherra ja mm. Ruotsin tiedeakatemian jäsen. Lisäksi hän oli historian merkittävimpiin kuuluvan ruotsalaisen luonnontieteilijän Carl von Linnén (1707-1778) tärkeimpiä oppilaita. Kalm teki tutkimusmatkoja vuosina 1740 Suomeen ja Venäjälle, 1741 Ruotsiin sekä laajan siemenkeräys- ja tutkimusmatkan 1747-1751 Pohjois-Amerikkaan. Matkojen jälkeen hän Turussa toimiessaan perusti puutarhat Piispankadun varrelle ja Hirvensalon Sipsaloon. Piispankadun puutarha on jo tuhoutunut, mutta Sipsalon tilan puutarha Hirvensalossa on ennallistettavissa asiantuntemuksen avulla.
Tieteen- ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaan puutarhan ennallistaminen on vaativa ja hidas mutta mahdollinen tehtävä. Sipsalon puutarhan pelastamisen tulisi olla kaupungin ja siellä toimivien yliopistojen kunnia-asia. Yliopistojen mukaantulo jollakin tavalla on välttämätöntä, koska ensisijaisesti kyse on tieteen historiasta ja toissijaisesti Turun kaupungin historiasta. Kaupungin tulee kuitenkin käynnistää neuvottelut siitä, miten suojelussa, ennallistamisessa, omistusjärjestelyissä sekä rahoituksen ja yhteistyökumppaneiden etsimisessä päästäisiin työn alkuun. Tällä hetkellä puutarha on tietojeni mukaan yksityisen kuolinpesän omistuksessa.
Ruotsissa on säilynyt ja ennallistettu useita Linnén aikaisia puutarhoja. Ruotsissa on myös ollut keskusteluissa esillä, että Sipsalon puutarha-alue liitettäisiin osaksi historiallisia puutarhoja, joissa on säilynyt merkkejä kasvitieteilijä Carl von Linnén elämäntyöstä. Näin olisi ehkä myös mahdollista liittää Sipsalon puutarha osaksi YK:n kulttuuri- ja tiedejärjestön Unescon maailmanperintökohteiden ketjua.
Sipsalon tilasta voisi tulla tieteen- ja kulttuurihistoriallisen kohteen lisäksi myös puutarhamatkailukohde. Puutarhanhoito ja puutarhamatkailu ovat kasvavia aloja, ja ennallistettu historiallinen puutarha Suomen puutarhaviljelyalueen ytimessä tulee nähdä kiinnostavana mahdollisuutena edistää suomalaista puutarhamatkailua. Tällä hetkellä merkittävä osa puutarhamatkailusta suuntautuu naapurimaidemme Ruotsin ja Viron historiallisiin puutarhoihin.
Katri Sarlund
kaupunginhallituksen 2. varapuheenjohtaja
Liite: Lisätietoa Pehr (Pietari Kalmista) ja hänen merkityksestään tieteen ja Turun historiassa
Kalm syntyi 1716 Ångermanlandissa, missä Närpiön Korsnäsistä kotoisin oleva Kalmin perhe oli evakossa suuren Pohjan sodan tieltä. Kalm kirjoittautui Turun akatemiaan opiskelijaksi 1735. Joulukuussa 1740 Kalm kirjautui Uppsalaan Linnén oppilaaksi. Sitä ennen Kalm oli jo tehnyt Venäjän matkan, jonka seurauksena Suomeen kotiutui mm. sellaiset kasvit kuin siperianhernepensas ja jalokiurunkannus. Linné kutsui osaa opiskelijoistaan ”apostoleiksi”, koska hekin tekivät "jumalaista" työtä. Linnén tiedetään sanoneen, että Jumala loi ja hän järjesti/systematisoi. ”Apostolit” keräsivät hänelle systematisoitavaa. Sanotaan, että Linné piti Kalmia arvokkaimpana ”apostoleistaan”.
Kalmin matkoiltaan tuomat kasvit koristavat edelleen puutarhojamme ja pihojamme. Kalmin Pohjois-Amerikan matkastaan (1747-1751) kirjoittamat teokset ovat maailmalla varsin tunnettuja. Kalmin lähetti matkalle Linné. Tuona aikana noin puolet Linnén oppilaista menehtyi matkoilla; useimmat kuolivat trooppisiin tauteihin, joita eivät tunteneet ja joita vastaan eivät osanneet suojautua. Ensimmäinen Linnén Pohjois-Amerikkaan lähettänyt ”apostoli” Cristoffer Tärnström menehtyi matkan rasituksiin. Kalm oli toinen matkalle lähtijä ja palasi myös matkalta takaisin mukanaan suuri määrä kasvi- ja siemennäytteitä. Kalmin menestys johtui osaksi siitä, että hänen matkansa suuntautui kylmemmille alueille, mutta myös siitä, että hän kuunteli ja otti onkeensa paikallisten neuvoja. Amerikkaan Kalm lähti Uppsalasta syksyllä 1747, vietti puoli vuotta Englannissa ja saapui Philadelphiaan syyskuussa 1748. Hänen oletettiin tekevän tutkimusretkiänsä nimenomaan pohjoiseen, koska etsittiin sellaisia hyötykasveja, jotka tulisivat menestymään Ruotsi-Suomen olosuhteissa. Hän julkaisi myös 48-sivuisen kirjasen kasveista hoito-ohjeineen.
Kalmin teos "En resa till Norra Amerika" (1753-1761) ilmestyi kolmiosaisena. Teos käännettiin englanniksi, saksaksi ja hollanniksi, osittain jopa ranskaksi. Kalmin kansainvälinen tunnettuus pohjautuu tähän teokseen. Kalm suunnitteli kirjoittavansa kuuden kirjan kokoelman matkastaan. Kolme ilmestyi ja neljännen Turun palosta säästyneet osat löydettiin yllättäen Helsingin yliopiston kirjastosta 1900-luvun alussa, ja sekin ilmestyi sitten vuonna 1929 Henrik Elfvingin toimittamana. Matkakertomusten arvo ei niinkään ole biologisissa havainnoissa vaan siinä, että ne ovat luotettavia kulttuurihistoriallisia ajankuvia Amerikasta.
Kalm keräsi Amerikasta suuren aineiston ja toi sen onnellisesti Tukholmaan 1751.Niiden perusteella Linné työsti edelleen Systema Naturaetaan. Kalm toi mm. mulperipuun, johon ladattiin paljon toiveita kotimaisen silkkituotannon takia, mutta puu ei menestynyt, ei Ruotsissa eikä Turussa. Kalmin tuomista koristekasveista villiviini, aitaorapihlaja ja tuoksuvatukka kaunistavat edelleen suomalaispihoja. Osa Kalmin näytteistä tuhoutui Turun palossa, osa Linnélle annetuista on edelleen Lontoossa. Suurin säilynyt osa - yli 400 kasvinäytettä - on Kalmin kuningatar Loviisa Ulrikalle lahjoittama kokoelma, jota säilytetään Uppsalassa.
Kalm kokeili itse kasvien viljelyä Hirvensalon Sipsalon tilalla. Toiveikkaat odotukset eivät toteutuneet, sillä suurin osa kasveista menehtyi. Osa kuitenkin pärjäsi ja puutarhassa kasvaa edelleen Kalmin aikaisten kasvien jälkeläisiä. Sipsalon tilalla keskityttiin myös kotimaisten kasvien viljelyyn sekä hyötykasvien ja hedelmäviljelyn lisäämiseen. Kalmia onkin kutsuttu "Suomen puutarhatalouden isäksi" yhdessä toisen Akatemian professorin Pehr Adrian Gaddin (1727-1797) kanssa.
Professori Kalmin johdolla ilmestyi kaiken kaikkiaan toistasataa väitöskirjaa ja varsinkin ensimmäisinä vuosikymmeninä hänen luennoillaan kävi suurin osa Akatemian opiskelijoista. Kalm oli kiinnostunut nimenomaan hyötykasveista, ei niinkään kasvien luokituksesta tai monimuotoisuudesta. Maarian kirkkoherranakin toimineesta Kalmista tuli myös pappiloiden puutarhaviljelyn edistäjä. Ulkomaan matkoillaan hän oli havainnut miten olematonta oli suomalainen puutarhaviljely. Aikaisemmin pappiloiden puutarhan hoito rajoittui pääasiassa porkkanoiden, persiljan, kaalin, herneiden ja palsternakan viljelyyn. Useimmiten pappilassa kasvatettiin vain naurista ja kaalia. Hedelmäpuita ei juurikaan ollut. Turun akatemian professorina Kalm kasvatti uutta ylioppilassukupolvea, joka opintojensa päätyttyä vei mukanaan kotipaikkakunnalleen taimia ja tietoa puutarhojen hoidosta. Kalm myös innosti oppilaitaan kirjoittamaan puutarhatieteen väitöskirjoja.
Lähteitä:
Morton, A. G.: Kasvitieteen historia: Kuvaus kasvitieteen vaiheista muinaisajoista nykypäivään. (History of botanical science: An account of the development of botany from ancient times to the present day, 1981.) Suomen kasvitieteen historian laatineet Johannes Enroth ja Ilkka Kukkonen. Helsinki: Gaudeamus, 1999
Marita Rajalin, Tommy Lahtinen, Catherine af Hällström (red.): at rätt tracktera historia naturalis: om Carl von Linné och några linneaner i Finland. 2007
Peltolan vanhalla kaatopaikalla
Kävin tänään Pamelan kanssa lenkillä Peltolan vanhalla kaatopaikalla. Ihana kevätsää innosti kaivamaan kännykän taskusta ja räpsimään kuvia. Moni varmaan ajattelee, että vanhalla kaatopaikalla näyttää tältä, likaiselta ja resuiselta. Ja niinhän siellä alkuun näyttääkin, kun Luolavuorentieltä käännytään alueelle.
Mutta pienen kävelymatkan jälkeen maisemat muuttuvat. Avara maisema aukeaa, ja keväinen karun herkkä luonto pääsee oikeuksiinsa. Alueella kasvaa paljon pajuja, jotka ovat nyt ja kohta kukassa ja kauneimmillaan - suomalainen sakura-aika!
Emme Pamelan kanssa matkanneet tänään laelle, vaan teimme lenkin rinteiden alaosissa. Tässä niiden maisemia. Vanhasta ympäristöhaitasta on tullut suosittu virkitysalue keskellä kaupunkia, kaatopaikan haitat ovat enää muistoissa ja muhimassa mäen uumenissa. Sitä, mitä tämän mäen sisällä on, ei taida tietää kukaan. No, onpahan kaupungissa ainakin yksi virkistysalue, jonka reunaa ei grynderi himoitse nakertaa tonttimaaksi ;).
Lisäys seuraavana päivänä 28.4.: kävimme jälleen Pamelan kanssa kaatikselle. Nyt oli mukana toinen kamera. Siihenkin tarttui kevättä, joten pannaanpa tänne vielä pari kuvaa vanhan kaatiksen keväästä ja pajusakursta. Lopetaan muistutukseen siitä, missä sittenkin ollaan.
27.4.11
Turun kaupunkiseudun rakennemallityöskentelyä
Keskiviikkoilta kului Turun kaupunkiseudun vihreiden seurassa, kävimme yhdessä läpi kaupunkiseudun rakennemallityön vaihtoehtoja. Malleista todennäköisesti muokataan näkemyksiä yhteensovittava vaihtoehto, mutta kuntien päätöksentekoa varten arvioimme mallien hyviä ja huonoja puolia vihreästä näkökulmasta ja mietimme tulevaisuudelle asettavia tavoitteita. Valittava lopullinen vaihtoehto päätyy maakuntakaavan pohjaksi ja sitä kautta ohjaa tulevaa yhdyskuntarakennetta.
Lausuntoaikaa malleista on 17.5. saakka. Löydät rakennemallityön esittelyn täältä ja materiaalit täältä.
Lausuntoaikaa malleista on 17.5. saakka. Löydät rakennemallityön esittelyn täältä ja materiaalit täältä.
Oho - vuosi kulunut ja vähän ylikin
Hups. Jösses. No voihan. On kulunut vuosi ja ylikin kun viimeksi päivitin blogiani. Liityin facebookiin, ja kun sille antaa pikkusormen, se vie kaiken liikenevän ajan ja enemmänkin. Blogi jäi. Mutta yritän ryhdistäytyä ja kirjoitella taas tännekin. Facebookiin on suunnitelmissa perustaa poliitikkoprofiili, jotta kaikki halukkaat voisivat "ystävystyä" kanssani. Siviiliprofiiliini otan ystäviksi vain ihmisiä, jotka tunnen ihan oikeasti tosielämästä.
Lyhyt päivitys siitä, mitä vuoden ja vähän ylikin kuluessa on tapahtunut:
- olin vuorotteluvapaalla syksyn 2009 ja kevään 2010 aina huhtikuun alkuun asti. Se oli ihanaa. Tein omia asioitani ja politiikkaa kaikessa rauhassa, levollisesti ja kiirehtimättä.
- huhti-toukokuun olin töissä ja sitten jäin kesälomalle
- kesällä menimme mieheni kanssa vihdoin naimisiin. Meillä oli heinäkuun loppupuolella siviilivihkiminen ja lounas kaveriporukassa Samppalinnan ravintolassa ja siitä parin päivän päästä kirkollinen siunaus läheisessä Henrikin kirkossa, onnittelumaljat Tähkäpuistossa ja hääjuhla meillä kotona kuudellekymmenelle hengelle. Juhlat olivat ihanat ja ne onnistuivat erinomaisesti. Olen edelleen nimeltäni Sarlund, tosin nykyisin rouva Sarlund. Mieheni ei ole herra Sarlund.
- syksyllä palasin kouluun töihin ja elämä jatkoi normaalia kiireistä rataansa: päivän työt - luottamustoimet - iltatyöt kotona. Kaupungin puolella on riittänyt haasteita, ei ole aika käynyt pitkäksi eikä elämä liian helpon tuntuiseksi.
- vuoden suurin yllätys elämäämme ilmaantui lokakuussa, kun perheeseemme liittyi pyytämättä ja yllättäen iäkäs ja suurikokoinen saksanpaimenkoiranarttu Pamela. Pamela tuli meille väliaikaiseen hoitoon sukulaiseni sairastuttua äkillisesti ja vakavasti, ja jäi pysyvästi sukulaiseni menehdyttyä parin viikon kuluttua. Koirasta on toki ollut vastuuta, mutta myös paljon iloa, ja Pamela on kotiutunut uusiin olosuhteisiin oikein hyvin. Petomme on oikein lutuinen ja viihtyy hyvin seurassamme :).
- keväällä järjestin Kukkahattukeskiviikko-nimistä Facebooktapahtumaa, siihen tuli yli 8000 osallistujaa. Tapahtuman tiimoilta päädyin myös Eve Mantun radio-ohjelmaan Yle Radio 1:ssä. Mielestäni oikein kivan ohjelman voit kuunnella täältä.
Tässä lyhyt kuulumispäivitys, yritän tsempata ja löytää jatkossa aikaa luottamustoimien raportoimiseen ja ehkä vähän maailmanmenon kommentoimiseen suurin piirtein säännöllisesti. Tänään tiistaina oli kaupunginhallituksen kokous, mutta sen päätöksistä ei ole tällä kertaa erityistä kommentoitavaa. Uudistetut projektiohjeet hyväksyttiin, samoin vielä hyvin luonnosmaiset uuden yhdistyneen opetustoimen strategiset palvelusopimukset, joista toiseen sain pienen hallinnollisen lisäyksen läpi. Muuta kommentoitavaa ei oikeastaan ole.
Lyhyt päivitys siitä, mitä vuoden ja vähän ylikin kuluessa on tapahtunut:
- olin vuorotteluvapaalla syksyn 2009 ja kevään 2010 aina huhtikuun alkuun asti. Se oli ihanaa. Tein omia asioitani ja politiikkaa kaikessa rauhassa, levollisesti ja kiirehtimättä.
- huhti-toukokuun olin töissä ja sitten jäin kesälomalle
- kesällä menimme mieheni kanssa vihdoin naimisiin. Meillä oli heinäkuun loppupuolella siviilivihkiminen ja lounas kaveriporukassa Samppalinnan ravintolassa ja siitä parin päivän päästä kirkollinen siunaus läheisessä Henrikin kirkossa, onnittelumaljat Tähkäpuistossa ja hääjuhla meillä kotona kuudellekymmenelle hengelle. Juhlat olivat ihanat ja ne onnistuivat erinomaisesti. Olen edelleen nimeltäni Sarlund, tosin nykyisin rouva Sarlund. Mieheni ei ole herra Sarlund.
- syksyllä palasin kouluun töihin ja elämä jatkoi normaalia kiireistä rataansa: päivän työt - luottamustoimet - iltatyöt kotona. Kaupungin puolella on riittänyt haasteita, ei ole aika käynyt pitkäksi eikä elämä liian helpon tuntuiseksi.
- vuoden suurin yllätys elämäämme ilmaantui lokakuussa, kun perheeseemme liittyi pyytämättä ja yllättäen iäkäs ja suurikokoinen saksanpaimenkoiranarttu Pamela. Pamela tuli meille väliaikaiseen hoitoon sukulaiseni sairastuttua äkillisesti ja vakavasti, ja jäi pysyvästi sukulaiseni menehdyttyä parin viikon kuluttua. Koirasta on toki ollut vastuuta, mutta myös paljon iloa, ja Pamela on kotiutunut uusiin olosuhteisiin oikein hyvin. Petomme on oikein lutuinen ja viihtyy hyvin seurassamme :).
- keväällä järjestin Kukkahattukeskiviikko-nimistä Facebooktapahtumaa, siihen tuli yli 8000 osallistujaa. Tapahtuman tiimoilta päädyin myös Eve Mantun radio-ohjelmaan Yle Radio 1:ssä. Mielestäni oikein kivan ohjelman voit kuunnella täältä.
Tässä lyhyt kuulumispäivitys, yritän tsempata ja löytää jatkossa aikaa luottamustoimien raportoimiseen ja ehkä vähän maailmanmenon kommentoimiseen suurin piirtein säännöllisesti. Tänään tiistaina oli kaupunginhallituksen kokous, mutta sen päätöksistä ei ole tällä kertaa erityistä kommentoitavaa. Uudistetut projektiohjeet hyväksyttiin, samoin vielä hyvin luonnosmaiset uuden yhdistyneen opetustoimen strategiset palvelusopimukset, joista toiseen sain pienen hallinnollisen lisäyksen läpi. Muuta kommentoitavaa ei oikeastaan ole.
25.1.10
Valtuustoraporttia vuoden ekasta kokouksesta
Maanantaina kokoontui vuoden ensimmäinen kaupunginvaltuusto. Kitkerää vastustusta ja hylkyesityksen vasemmistoliiton taholta herätti se, että valtuusto pudotti työjärjestyksestään valtuuston kolmannen varapuheenjohtajan tehtävän. Tämä paikka on kuulunut vasemmistoliitolle. Yleensä varapuheenjohtajia on valtuustoissa kaksi, mutta Turussa on viime kaudella eli viisi vuotta sitten otettu mukaan kolmaskin vpj. Tätä puheenjohtajien määrän lisäämistä on myös kritisoitu, ja tarkoitus olikin jo vuosi sitten palata normaalitilaan eli jättää kolmas pj-paikka pois. Mutta koska vasemmistoliitto lähti (ehkä hieman yllättäenkin?) mukaan ryhmien väliseen sopimukseen, haluttiin kolmas pj-paikka säilyttää arvostuksenosoituksena vasemmistoliiton sitoutumisesta yhteisiin tavoitteisiin.
Käytännössä tuota sitoutumista ei sitten kuitenkaan meinannut löytyä vaikeissa käytännön päätöksissä. Tarve vetää omaa linjaa ja profiloitua, mielestäni populistisestikin, voitti halun etsiä, esittää ja neuvotella muiden kanssa kompromisseja ja sitoutua niihin. Ei se kenellekään helppoa ole ollut, ei meille eikä muille. Mutta välttämätöntä, jos asioita aiotaan viedä eteenpäin vaikeassa tilanteessa ja kantaa vastuuta tarvittavasta muutoksesta. Ei voi toimia niin, että leikitään olevansa mukana, mutta käytännössä toimitaan toisin ja odotetaan, että muut ymmärtävät, kerta toisensa jälkeen. Kuten vihreiden Mika Helva puheenvuorossaan korosti: ”Jos sopimus allekirjoitetaan, sen mukaan on myös tarkoitus toimia.”. Tästä syystä on katsottu muiden ryhmien kesken, että vasemmistoliitto ei ole enää mukana ryhmien välisessä sopimuksessa. Ketään ei siis tietenkään pudotettu valtuustosta, tai mistään muustakaan, mutta valtuuston kolmannen varapuheenjohtajan paikan ja siihen kuuluvan puhe- ja läsnäolo-oikeuden kaupunginhallituksessa, kokous- ym. palkkioineen, vasemmistoliitto nyt menettää. Vasemmistoliitto jatkaa kunnallista vaikuttamista muutoin entisillä paikoillaan, ja varmasti heidän kanssaan tehdään edelleen asiakohtaista yhteistyötä lauta- ja johtokunnissa ja kaupunginhallituksessa, mutta puolueiden välisestä vakiintuneesta tavoite- ja neuvottelujärjestelmästä, jota hallitussopimukseksi kutsutaan, he ovat nyt ulkona. Siten asioihin vaikuttaminen käy vaikeammaksi, mutta ei mahdottomaksi.
Vasemmistoliitto on vaatinut muilta puolueilta kirjallisia perusteita erottamiselleen hallitussopimuksesta. Ei sellaisia tarvita. Poliittiset sopimukset ovat luottamuksen varassa. Jos luottamusta kumppanin tukeen tiukan paikan tullen ei enää ole, ei ole sopimuskumppaniakaan. Vasemmistoliitto on esiintynyt kuin se olisi ainoa, jolla on ollut vaikeuksia tehtävien päätösten kanssa. Näin ei todellakaan ole, vaan vaikeassa tilanteessa on tehty lukuisia päätöksiä, joissa jokainen puolueista on joutunut vuorollaan joustamaan. Oppositioon haluaminen tai joutuminen ei ole demokratian vastaista, joskaan useimmiten ei myöskään puolueiden tavoitteiden mukaista. Joku tietysti voi halutakin, valtakunnan tasolla ainakin perussuomalaisilla on vaikuttanut olevan kaipuuta pysyä (yleensä puolueen kannatusta syövän) hallitusvastuun ulkopuolella.
Toinen keskustelua herättänyt asia listalla oli ymmärrettävästi henkilöstöohjelma. Siitä käytiin monipolvinen ja aika pitkä keskustelu.
Selvityksen antaminen tarkastuslautakunnan vuoden 2008 arviointikertomuksen johdosta herätti keskustelua kahden puheenvuoron verran. Selvitystä arvosteltiin sekavaksi, ja se on täysin totta. Virkamiehet voisivat todellakin valmistella kaupunginhallitukselle annettavaksi hallintokuntien vastauksista esityksen, eikä vain kirjata vastauksia yhdeksi pötköksi.
Muut asiat eivät herättäneet keskustelua. Läpi meni mm. asemakaavat Mälikkälästä ja Halisista.
Äkillisesti menehtyneen vihreiden Päivi Paaston tilalle valittiin ympäristö- ja kaavoituslautakuntaan edustajaksi opiskelija Saara Uotila.
Lopuksi: vuosi on alkanut tavanomaisesti. Takana on pari kaupunginhallitusta, yksi Paras-ohjaustyöryhmä, yksi vesiliikelaitoksen johtokunta sekä pari neuvottelua, seminaaria ja valtuustoryhmää. Ynnä Päivi Paaston muistotilaisuus, jota olin järjestämässä. Pidimme muistotilaisuuden Aboa Vetuksen kahvilassa viime lauantai-iltana. Tilaisuus oli mielestäni kaunis ja tarpeellinen, muistelimme omaisten, ystävien ja työtovereiden kanssa yhteisesti Päivin moniulotteista persoonaa ja sitä kaikkea asiantuntemuksen määrää, mitä hän oli elämänsä eri osa-alueilla saavuttanut. Aika uskomaton nainen! Kiitos kaikille tilaisuuteen osallistuneille.
2.1.10
Jouluiloa ja surua
Joulu kului joutuisasti. Olimme kotona, vierailimme ystävien luona ja meidän luonamme vierailtiin. Kiitos kaikille vierailuihin osallistuneille :), mukavaa oli. Joulunaika oli turkulaissääksi uskomattoman kylmä ja luminen. Maisemat kodin ikkunoista ovat nytkin kuin Rudolf Koivun kuvituksista potenssiin kaksi, ja pakkasta taitaa olla seitsemisentoista astetta. Olemmekin harrastaneet loman aikana erityisesti talon lämmittämistä.
Joulun jälkeen tuli ilmi todella ikävä suru-uutinen. Pitkäaikainen turkulainen vihreä kunnallispoliitikko ja hyvä ystäväni Päivi Paasto menehtyi täysin yllättäen pari päivää ennen joulua erittäin vakavaan sairauskohtaukseen. Päivi kuoli äkkiarvaamatta ja meille kaikille täydellisenä shokkina vain 51-vuotiaana. Moni turkulainen tunsi ja tiesi Päivin: hänen pieni punatukkainen olemuksensa pyöräili ja lenkkeili persoonallisissa vihreissä vaatteissaan vuosikymmenet pitkin Turkua. Hän oli aktiivinen kulttuurinkuluttaja, aattellinen kasvissyöjä, naisasianainen ja ahkera ja sangen arvostettu luottamusihminen. Päivi hoiti luottamustehtäviä kunnallispolitiikan lisäksi myös Vihreissä naisissa ja vihreiden puoluevaltuuskunnassa. Lisäksi hänellä oli monia ammattiinsa liittyviä luottamustoimia. Turussa Päivi toimi vuodesta 1992 lähtien vihreiden edustajana ensin rakennuslautakunnassa ja sitten ympäristö- ja kaavoituslautakunnassa. Todella moni kaupunkilainen on vuosien mittaan ottanut häneen yhteyttä rakentamiseen liittyvissä ongelmissa. Ja Päivi tiesi mistä puhui: oikeustieteen tohtori Paasto oli aikanaan maankäyttö- ja rakennuslakia uudistavan työryhmän jäsen sekä asiantuntijaroolissa että vihreiden edustajana. Hän tunsi lain kuin omat taskunsa.
Päivin työpaikka oli Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, jossa hän tutki ja opetti oikeushistoriaa, naisoikeutta ja ympäristöoikeutta. Siellä häntä jää kaipaamaan suuri joukko kollegoja ja opiskelijoita.
Päivi äkillinen poismeno jättää tähän maailmaan tavallista vaikeammin paikattavan aukon. Päivin asiantuntemus oli sitä laatua, että sitä ei niin vain korvata. Lisäksi Päivi oli hyvä ihminen, hyvä ystävä ja todellinen persoona. Surijoiden joukko on suuri.
Joukko meitä Päivin ystäviä on järjestämässä Päiville muistoillanviettoa, jossa voimme purkaa suruamme ja muistella Päivin monipuolista persoonaa ja tarinoita hänen elämästään. Jos tunsit Päivin ja haluat tulla mukaan, ota minuun yhteyttä, niin kerron tarkemmin.
Lopuksi muutamia valokuvia, ensin tuoreita kotipihan talventörröttäjiä ja pensaita ja sitten pari kesänkaipuista kuvaa mökiltä. Olen järjestellyt tänään valokuvatiedostojani, ja viime suven kuvat pukkasivat pakkasen keskelle kesän kaipuun esiin. Yksi kuva on käsitelty kokeilu, kasvien varret taipuivat niin hauskasti että ryhdyin vähän kikkailemaan.
Kesäisiä mökkiotoksia: mökki itse ja pihalta poimittu kukkakimppu.
Tämä hauskasti kasvanut koivunlatva tuli vastaan pyöräillessä mökkitietä. Mikä lie satakuntalainen "juhannuskoivu".
Joulun jälkeen tuli ilmi todella ikävä suru-uutinen. Pitkäaikainen turkulainen vihreä kunnallispoliitikko ja hyvä ystäväni Päivi Paasto menehtyi täysin yllättäen pari päivää ennen joulua erittäin vakavaan sairauskohtaukseen. Päivi kuoli äkkiarvaamatta ja meille kaikille täydellisenä shokkina vain 51-vuotiaana. Moni turkulainen tunsi ja tiesi Päivin: hänen pieni punatukkainen olemuksensa pyöräili ja lenkkeili persoonallisissa vihreissä vaatteissaan vuosikymmenet pitkin Turkua. Hän oli aktiivinen kulttuurinkuluttaja, aattellinen kasvissyöjä, naisasianainen ja ahkera ja sangen arvostettu luottamusihminen. Päivi hoiti luottamustehtäviä kunnallispolitiikan lisäksi myös Vihreissä naisissa ja vihreiden puoluevaltuuskunnassa. Lisäksi hänellä oli monia ammattiinsa liittyviä luottamustoimia. Turussa Päivi toimi vuodesta 1992 lähtien vihreiden edustajana ensin rakennuslautakunnassa ja sitten ympäristö- ja kaavoituslautakunnassa. Todella moni kaupunkilainen on vuosien mittaan ottanut häneen yhteyttä rakentamiseen liittyvissä ongelmissa. Ja Päivi tiesi mistä puhui: oikeustieteen tohtori Paasto oli aikanaan maankäyttö- ja rakennuslakia uudistavan työryhmän jäsen sekä asiantuntijaroolissa että vihreiden edustajana. Hän tunsi lain kuin omat taskunsa.
Päivin työpaikka oli Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, jossa hän tutki ja opetti oikeushistoriaa, naisoikeutta ja ympäristöoikeutta. Siellä häntä jää kaipaamaan suuri joukko kollegoja ja opiskelijoita.
Päivi äkillinen poismeno jättää tähän maailmaan tavallista vaikeammin paikattavan aukon. Päivin asiantuntemus oli sitä laatua, että sitä ei niin vain korvata. Lisäksi Päivi oli hyvä ihminen, hyvä ystävä ja todellinen persoona. Surijoiden joukko on suuri.
Joukko meitä Päivin ystäviä on järjestämässä Päiville muistoillanviettoa, jossa voimme purkaa suruamme ja muistella Päivin monipuolista persoonaa ja tarinoita hänen elämästään. Jos tunsit Päivin ja haluat tulla mukaan, ota minuun yhteyttä, niin kerron tarkemmin.
Lopuksi muutamia valokuvia, ensin tuoreita kotipihan talventörröttäjiä ja pensaita ja sitten pari kesänkaipuista kuvaa mökiltä. Olen järjestellyt tänään valokuvatiedostojani, ja viime suven kuvat pukkasivat pakkasen keskelle kesän kaipuun esiin. Yksi kuva on käsitelty kokeilu, kasvien varret taipuivat niin hauskasti että ryhdyin vähän kikkailemaan.
Kesäisiä mökkiotoksia: mökki itse ja pihalta poimittu kukkakimppu.
Tämä hauskasti kasvanut koivunlatva tuli vastaan pyöräillessä mökkitietä. Mikä lie satakuntalainen "juhannuskoivu".
22.12.09
Hyvää Joulua!
Saattaapa olla, että joulunalusaika kuluu kaikenlaisten jouluvalmistelukotkotusten kanssa. Joten parhaimmat jouluntoivotukseni kaikille bloginseuraajille! Palaan kirjoitushommiin joulunpyhien jälkeen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)